Mies messengerissä: Sulla on tosi hieno maisemakuva tuolla valokuvausryhmässä
Nainen: Kiitos!
M: Missä sä tykkäät käydä kuvaamassa?
N: Töölönlahdella tulee käveltyä aika usein
M: Mä asun siinä lähellä. Lähdetkö mun kanssa sinne ylihuomenna? Näytät tosi kivalta sun profiilikuvassa.
N: OK…Voisihan se olla ihan mukava kuvailla yhdessä. Nähdäänkö vaikka siinä kioskilla viiden maissa, jos ei tule mitään ihmeempää?
M: Sovittu! Muista sitten varmasti tulla. Oot kyllä niin ihana.
……………………………………………….
M: <3 <3 Pian nähdään! Ihanainen!
……………………………………………….
N: Anteeksi, en pääse tulemaan huomenna.
M: Miksi et? Entäs viikonloppuna?
N: Olen jutellut pitkän aikaa erään miehen kanssa Tinderissä ja tästä voisi tulla jotakin.
Meillä on tänään treffit niin ei tunnu oikealta tavata sinua .. varsinkaan kun tuntuu, että et taida olla vain kaveripohjalta liikenteessä.
M: Sä lupasit! Et voi tehä noin. Miks aloit jutella sitten mulle???!!!
N: Sinähän laitoit minulle ensin viestiä. Pahoittelen, mutta parempi ettei nähdä. Kivoja valokuvailuja sinulle.
M: Te naiset ootte pinnallisia paskoja! Se mies on varmasti joku väkivaltainen roisto!
Akat ei arvosta kunnon miehiä! Toivottavasti se äijä raiskaa sut !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Edellä oleva keskustelu on tosielämän esimerkki vuorovaikutuksesta somessa. Yksi 2010-luvun ilmiö on aggressiivinen vihapuhe, jossa korostuvat pölyttyneet asenteet kuten seksismi, misogynia ja rasismi.
Verkkovihan kohteeksi joutuvat tyypillisimmin naiset ja vähemmistöihin kuuluvat. Vihapuhetta oikeutetaan sananvapaudella, mutta se on johtanut ennemminkin sananvapauden kaventumiseen: erityisesti naiset pelkäävät ottaa kantaa voimakkaita mielipiteitä herättäviin aiheisiin. Mutta keitä ovat nämä kasvottomat tai joskus jopa tunnistettavalla profiililla esiintyvät henkilöt, jotka kokevat oikeudekseen kirjoittaa hirvittäviä asioita toisille ihmisille?
Pientä lähilukua harjoittamalla Facebookissa ja muissa somekanavissa pääsee vihaisten miesten jäljille. Katkeran ja kostonhimoisen kommunikaation taustalla on varmasti pettymyksiä ja syrjäytymistä yhteiskunnasta tai vähintäänkin sosiaalisista suhteista. Usein ryöpytyksen kohteeksi joutuu nainen, joka edustaa heidän näkökulmastaan väärää katsantokantaa tai ei osoita toivottua mielenkiintoa heitä kohtaan.
Tinderin piti olla parasta, mutta se onkin lannistavinta, mitä suomalaiselle deittikulttuurille on koskaan tapahtunut, kirjoittaa Me Naisten toimittaja Alina Koskela. Nettideittailu on kuin päättymätön peli, jossa kukaan ei voita; se koukuttaa mutta pahimmillaan turruttaa emotionaalisesti. Swaippailua on vaikea lopettaa, vaikka jatkuva torjunta ja kiiltokuvaprofiilien läpikäynti tuottaisi ahdistusta. Tyytyväisiä ovat useimmiten ne, jotka etsivät ja saavat vain seksiä. Ihmisten tapaamisen toivoisi olevan iloista, mielenkiintoista ja tuovan perhosia vatsaan, mutta sen sijaan sinkku on valitettavan usein toiselle susi. Paperinohueksi jäävien nettipersoonien perusteella on helppo tehdä yhtä ohuita ja ontuvia päättelyketjuja ihmisluonnosta.
Some on myös siitä vaarallinen alusta, että positiivisten ja turvallisten kuplien ohella se luo myös karkeita yleistyksiä eri ihmisryhmistä. Esimerkiksi eduskuntavaalien alla kaikki arjen hyvät pyrkimykset naulattiin netissä jonkin puoluepoliittisen agendan alle. Yhdyn Helsingin Sanomien päätoimittajan Kaius Niemen ajatukseen, että Arjen kärjekäs politisoiminen karsinoi tarpeettomasti yhteiskuntaa. – – näkyvissä on merkkejä siitä, että jopa arkisten tasa-arvoasioiden edistäminen voidaan saada näyttämään poliittisväritteiseltä. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa olisi melkoista takapakkia, jos tasa-arvopuhe rajautuisi jollekin poliittiselle suuntaukselle. (HS 19.5.2019)
Aika näyttää, miten somen kärjistynyt kielenkäyttö leviää arkeen. Koulumaailmassa lasten ja nuorten heikentynyt argumentointi- ja kirjoitustaito sekä aggressiivinen vuorovaikutustapa näyttäytyy jo, mutta räyhääviä aikuisiakin olisi syytä muistuttaa netiketistä. Some alkaa pian olla suuri taisteluareena, jonne jokainen voi käydä purkamassa syvimmän vihansa ja alhaisimmat tuntonsa. On todella huolestuttavaa, että iltapäivälehtien kommenttiosioissa voidaan toivoa transsukupuolisille kuolemaa, ehdottaa koulukiusauksen kitkemiseksi kuritusväkivaltaa ja syyttää raiskauksen uhreja väkivallan kohteeksi joutumisesta. Kun somen kaikille näkyvä pintapuolikin on törkyä täynnä, ei verkon syvimmistä syövereistä löytyvä hirvittävä materiaali edes yllätä – ainoastaan surettaa.
Toki yleistyksiin ja lokerointiin ei kannata syyllistyä tässäkään tapauksessa. Somen ja sovellusten sedät eivät edusta koko miessukupuolta, ja sama pätee muihinkin sukupuoliin. Jos kauheuksien katselu alkaa kyllästyttää, on verkossa myös paljon ihmisiä, jotka toivovat toisille hyvää: eläintenpelastusryhmiä, vertaisuutta vähemmistöjen edustajille ja monenlaisia mahdollisuuksia vaihtaa ajatuksia, lähetellä kissavideoita tai sopia tapaamisia samanhenkisten ihmisten kanssa.
On kuitenkin turha kiistää, etteikö itsesensuuri pettäisi somessa aivan liian helposti, joten voiko asiallisia käytöstapoja odottaa enää livenäkään? Toivottavasti treffeillä, kokouksessa tai kesäfestareilla ei tarvitse kuulla samanlaisia kommentteja kuin kännykän ruudulta saa lukea:
Eikös nykyään ole muotia vaihtaa sukupuolta?
Uaah… Jos tollainen tulisi esim. ravinteelissa itseään tyrkyttämään niin tavalla tai toisella pakenisin paikalta.
En yhtään ihmettele, että naisia pidetään tyhminä.
Mä en tiiä millä nimikkeellä tuollaisia edes kutsus, se pahin on liian kesyä.
Miehille kelpaa usein seksiseuraksi vähän huonompikin laatu. Jos onni potkii, niin saa välillä kauniitakin naisia. Huonompilaatuiset naiset taas ymmärtävät tämän niin, että ovat hyviä ja oma taso vääristyy.
Huntu päälle nii hiljenee.
– N
